Lakimiehen työn hyviä ja huonoja puolia

Lakimiehen työ, kuten mikä muu työ tahansa, sisältää sekä hyviä että huonoja puolia. Moni asianajaja tuntuu viihtyvän työssään, mutta on myös niitä, jotka raatavat jaksamisensa äärirajoilla. Asianajajan työ ei varmastikaan sovi kaikille, mutta monelle itsenäiselle ja itsevarmalle ihmiselle, joka nauttii ongelmanratkaisutyöstä sekä toisten auttamisesta, se voi olla erinomainen uravaihtoehto. Listasimme seuraaviin kappaleisiin muutamia lakimiehen työn hyviä ja huonoja puolia.

Positiivisia puolia

Moni asianajaja pitää työstään, koska sen kautta saa auttaa muita ihmisiä. Monet tuntuvat pitävän työn vaihtelevasta luonteesta sekä siitä, että työ sisältää runsaasti ongelmanratkaisua. Asianajajan työssä ei helposti pitkästy, vaan aina tuntuu olevan tekemistä – ehkä jopa liiaksi asti, sillä toisinaan vaarana on, että työpäivät venyvät liiankin pitkiksi liiankin usein.

Osa tykkää juttujen voittamisesta – ertiyisesti silloin, kun jutun alussa ei ole vielä nähtävillä onko juttu voitettavissa. Moni asianajaja pitää työnsä itsenäisyydestä ja siitä, että voi usein itse päättää tyylin, jolla juttujaan ajaa. Moni on myös siinä tilanteessa, että voi itse valita asiakkaansa – ja moni pitää juuri tätä erittäin tärkeänä työn positiivisena puolena. Tämä ei tosin päde läheskään kaikissa työpaikoissa.

Negatiivisia puolia

Moni pitää työn huonona puolena juuri sitä, että työpäivät saattavat helposti venyä pitkiksi ja monesti tuntuu, että vuorokaudessa pitäisi olla enemmän tunteja, jotta aikaa riittäisi sekä työlle että vapaa-ajalle. Erityisesti perheellinen asianajaja saattaa olla helisemässä pyrkiessään sovittamaan työn ja perhe-elämän vuorokauden tunteihin. Toisaalta myös osa juristien työpaikoista on sellaisia, joissa ei ole vaatimuksena tehdä ylitöitä. Tästäkin huolimatta ylitöitä tulee vastaan toisinaan, koska esimerkiksi oikeudenkäynnit saattavat venyä eikä niistä voi poistua kesken kaiken, vaikka oman työpäivän tunnit olisivatkin jo tulleet täyteen. Myös poliisi saattaa ottaa yhteyttä viikonloppuisinkin.

Työn palkkausta pidetään yleisesti ottaen hyvänä. Tulee kuitenkin muistaa, että asianajajan palkka on sidoksissa asiakkaiden ja valtion maksamiin summiin. Ellei asianajajalla siis ole asiakkaita riittävästi, voi hänen palkkansa jäädä suhteellisen pieneksi. Toki tällaista ongelmaa on harvemmalla maamme pätevällä asianajajalla – pikemminkin juttuja tuntuu riittävän niin paljon kuin asianajaja vain suinkin kykenee ottamaan vastaan. Palkkaan liittyen kannattaa kuitenkin muistaa, että palkkioiden maksupäivät voivat sijaita hamassa tulevaisuudessa – esimerkiksi oikeudenkäyntien viivästyminen viivästyttää myös palkkion saamista. Joissakin tilanteissa asiakas saattaa myös maksaa pienissä erissä tai jopa jättää maksamatta, jolloin ulosotto vie lisää aikaa palkkion saamisessa. Toisinaan jopa tuomioistuin saattaa leikata oikeusapujuttujen laskua. Tämä kaikki aiheuttaa sen, että palkka ei ole suuruudeltaan kiinteä, vaan se vaihtelee, mikä voi vaikeuttaa asianajajan oman talouden suunnittelua.
Negatiivisia ajatuksia työtä kohtaan saattavat aiheuttaa myös hankalat vastapuolen edustajat – sillä vaikka asianajaja olisikin siinä onnellisessa asemassa, että hän pystyisi valitsemaan asiakkaansa, niin vastapuolia ei hänkään voi valita. Toisinaan vastapuoleksi voi valikoitua erittäin hankala vastapuoli, mikä aiheuttaa asianajajalle helposti ylimääräistä päänvaivaa. Tämä voi tehdä vastapuolen kanssa kommunikoimisesta sekä vuorovaikutuksesta erityisen haastavaa sekä raskasta. Tämä työ vaatiikiin erinomaisia hermoja.
Asianajajaan kohdistuu myös negatiivisia mielikuvia – osa asiakkaista nimittäin pitää asianajajia rahanahneina ja selkärangattomia ihmisinä, jotka haluavat hyötyä toisen hädänalaisesta tilanteesta ja jotka ovat valmiita tekemään rahasta aivan mitä tahansa. Monet tuntuvat myös kuvittelevan, että asianajajat ansaitsevat huomattavasti enemmän kuin he todellisuudessa ansaitsevat. Asianajajalla tuleekin olla ”parkkiintunut nahka”, ettei hän ota näitä ennakkoluuloja itseensä. Monikaan asiakas ei tule välttämättä ajatelleeksi, kuinka suuria kuluja asianajajalla on – suurelta tuntuvien palkkioiden kun tulee riittää monenlaisiin kuluihin, kuten tilavuokriin, sihteerin palkkaan ja niin edelleen.